Esimerkkivärssyjä suruvihkojen surukorttiin tai -nauhaan

Saatteeksi

Rakastettu – Kaivattu

Suurella rakkaudella

Syvästi kaivaten

Muistosi säilyy aina

Olet aina sydämessäni

Kiitollisin mielin muistamme Sinua

Lepää rauhassa

Lepää Herrasi huomassa

Kiitos kaikesta, minkä Sinulta sain!

Ihminen kuolee, muisto elää

Muistamme – kaipaamme Sinua

Sydän uupunut levon sai

Hengellisiä

1. Autuaita ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat. (Ilm. 14:13)

2. Herra, nyt sinä lasket palvelijasi Rauhaan menemään. (Luuk. 2:29)

3. Herra on minun paimeneni, Ei minulta mitään puutu (Ps 23:1)

4. Herra on antanut meille elämän, Hänen kädessään on myös Lähtömme hetki.

5. Ihmisen elinpäivät ovat kuin Ruoho. Kun tuuli käy hänen Ylitsensä, ei häntä enää ole. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesti. (Ps. 103:15-17)

6. Ihminen on kuin Tuulen henkäys Hänen päivänsä kuin Pakeneva varjo.

7. Ja hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet Heidän silmistään, eikä kuolemaa Ole enää oleva. (Ilm. 21:4)

8. Jumala ei koskaan sulje ovea Aukaisematta toista.

9. Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, hän elää, Vaikka olisi kuollut. (Joh. 11:25)

10. Katso, niin kuin savi savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni, sanoo Herra. (Jer. 18:6)

11. Rakkaus ei koskaan häviä. (1 Kor.13:8)

12. Suo minun asua Sinun majassasi iankaikkisesti. Turvautua Sinun siipiesi suojaan. (Ps. 61:5)

13. Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niin kuin lyhde korjataan ajallaan. (Job 5:26)

14. Samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä samoin olette osalliset myöskin lohdutuksesta. (2. Kor.1:7)

15. Hän väsynyttä virvoittaa, Hän armahtaa ja rauhansa Hän antaa.

16. Viherjäisille niityille Hän vie minut lepäämään. (Ps. 23:2)

Meri

17. Ja Henki ikuinen taa tuonen virran kantaa, päin rauhan suurta rantaa vie pienen ihmisen. (Martti Korpilahti)

18. On pursi irronnut maan laiturilta, vie virrat kuulaat kohti Jumalaa.

19. Sinun rauhasi on ääretön niin kuin meri.

20. Ma katson kuinka tumma laine liittyy valkeaan. Käyn kerran niitten matkaan unhon virtaan harmajaan ja tuudittaudun tuolle puolen ajan.

21. Meri tyyntyy, varjot pitenee, rauhan ranta lähenee – vene hiljaa satamaan saapuu.

22. Minä soudan pois maailmasta uneen ja unheeseen ja tuskasta kuolemasta, minä soudan vapauteen.

23. Minne meri ja taivas kantaa minne aalto ja tuuli käy siellä nouseva aurinko hohtaa ja sydämelles lempeän rauhan suo.

24. Kodin tyynestä rannasta purjehtimaan. Lähdit poika uljas ja nuori. Nous matkalla myrsky ja purtesi kaas, sinut saavutti surman nuoli.

25. Niin hiljaa enkeli kulkua johti, elon virran valkeita rantoja kohti.

26. Pysähtyi sydämes pursi rauhan vienoille vesille, armon auringon sylihin. (J.H. Erkko)

27. Hetket ovat kuin laivat, ne lähtevät armottomasti aikanaan. Meidän on oltava kuin satama, tyynesti kaivaten.

28. On kaikki Jumalaa: Kun haihdut tuuliin, taas mereen tuovat sinut tuulispäät.

29. On päivä päättynyt, on tullut ilta. Uus’ kotiranta uneen kangastaa.

30. Poissa on tuska, ohi on arki ja työ, Purjehdus on päättynyt. Vain lempeät mainingit rantaan lyö, Isän kotiin matkaaja palaa.

31. Meri huokaa rantakiviin. Veden yllä linnun lento aamuaurinkoon. On muuton aika.

32. Suru on se miten me muistamme ilon. Tummien puitten välistä pilkottaa auringon valaiseman merenselän kimaltavat kyyneleet.

33. Uupunut matkaaja rannalla himmeän maan astui aurinkolaivaan suureen valkeaan.

34. Hiljaisuuden rannalla vallitsee suuri vapaus.

35. Voin aavistella rannan tuolla puolen, mis’ soluu venhe onnen valkamaan.

36. Rauha ihmeellinen, maassa kirkkauden, ei myrskyjen pauhina soi.

37. Tuulien soitot ovat vaienneet. Ympäri soi ikityynet veet. (Aaro Hellaakoski)

Luonto ja ikuisuus

38. Aikamme on lyhyt, syttyvä, sammuva kuin liekki.

39. Aurinko laskee, jo pitenee varjot, aika on eron ja jäähyväisten. Poissa on ystävä kallehin… (Kari Rydman)

40. Ei häntä, jolta tähdet radan saa, voi ihmisajatukset taivuttaa. (Saima Harmaja)

41. Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli, ei rakkaus kuolla voi. Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse ja muualla soi tuuli. (Aila Meriluoto)

42. Elo mainen kun iltaan raukes, oli tyyntä ja rauhaista niin. Joku portti vain hiljaa aukes ja se iäks suljettiin.

43. Hän, joka antaa kivun antaa myös lohdutuksen.

44. Kiitos ja siunaus hiljainen myötä, matkalle, joss´ei tuskaa, ei yötä.

45. Ja kerran tuskaa vailla hän herää uuteen elämään.

46. Ja rauhan maa iankaikkinen kangastaa vastaan. (Aleksis Kivi)

47. Jäi jälkeesi kaipuu jäi sanaton suru.

48. Jätti jäljen ihanan, kaaren kauniin, loistavan, lensi syliin Jumalan.

49. Kauneinta on hämärtyessä illoin. Kaikki taivaan rakkaus on silloin kerääntynyt valoon tummuvaan…

50. Kauniit muistot eivät koskaan kuole, eivätkä milloinkaan jätä yksin.

51. Me olemme niin kuin uni ja niin kuin ruoho maan joka puhkeaa kukkaan ja ehtoolla leikataan. (Mika Waltari)

52. On maa, johonka kaikki polut katoaa. On Rauhan maa. (Saima Harmaja)

53. Mit´elomme on, lyhyt hetki sielumme eloon verraton, kun ajast´eroaa sen retki, taivaasta tapaa siipi sen. (Pär Lagerkvist)

54. Mitä tummempi taivas, sitä kirkkaammat tähdet. Mitä suurempi suru, sitä lähempänä Jumalaa.

55. Muistoista aika rakentaa lohdutuksen.

56. Muistoista aika rakentaa lohdutuksen.

57. Niin lyhyt askel ajasta ikuisuuteen, niin kapea raja, välillä taivaan ja maan.

58. Olen polkuni päässä, tuhansista erään ja niitä on täynnä maa. On viileä ilta, eräs päivä on mennyt, on painunut metsien taa. (Aila Meriluoto)

59. On ajaton avaruus arjesta irronnut ikuisuus, on rauha, hiljaisuus.

60. On hiljainen taivaanranta, eikä lintujen laulu soi. Ei kuoleman tarkoitusta aina ymmärtää voi.

61. Pois murheet, huolet raukeaa, kun taivaan portit aukeaa.

62. On siellä ikuinen kesän maa sydän uupunut levätä saa.

63. On taivaan riemu rikkaampi, tuhansin kerroin kirkkaampi kuin aavistaakaan voimme.

64. Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti. Ei se iäks sammu, ken elämästä lähti. Nuku tähti helmassa päivän! (Eino Leino)

65. Rakas ystävä ei koskaan kuole. Hän elää ajatuksissamme, sydämissämme, muistoissamme.

66. Siellä on polut tasaiset astua. Siellä ei silmät voi kyyneliin kastua. Siellä on vihreät kunnaat ja lehdot. Siellä on pehmeät nukkua lehdot.

67. Rauha olkoon tomullesi, päivän paiste muistollesi.

68. Siell´ikionnen asunnoissa on murhe, tuska, huoli poissa.

69. Sydän uupunut levon sai, valkeni ikuinen sunnuntai.

70. Niin taivas vartoo odottavin tähdin… Ma sinne palaan, josta kerran lähdin.

71. Hiljaa saapui noutaja lauha hellästi irrotti kahleet maan. Kuljetti sinne missä on rauha missä ei tuskaa milloinkaan.

72. Me muistamme silmäsi kirkkahat, me muistamme hymysi hyvän. Jätit meille muiston niin valoisan, niin kauniin, rakkaan ja syvän.

73. Hyvän ihmisen muisto miten mieltä se lämmittää miten aina sen soinnusta sieluun sävel pieni soimaan jää.

74. On lepo jossakin, särkymätön syvä rauha. (Saima Harmaja)

75. Sydämessä soi laulu hiljainen ja sanaton. Metsä hiljaa huminoi kiire poissa on.

76. Ei ole varjoa kenenkään saapuvan yllä. On vain aamu. On vain perille pääsy. (Anna-Maija Raittila)

77. Niin aukes portti viimeinen valoon ja lauluun lintujen.

78. Oon onnellinen vaeltaja, käyn maailmasta parempaan. Ei siellä tuskaa, vaikeuksia. On kirkas määrä matkallain.

79. Kaiken tänne jätän rikkaan kauniin maan. Nousen taivaan sineen ruskoon punertavaan.

80. Pois aurinko painui, lankesi ilta jäi taivahan rannalle säihkyvä silta  mut kaukaa korven tummuvan yöstä soi laulu ihmisen työstä. (Eino Leino)

81. Mit´elomme on, lyhyt hetki sielumme eloon verraten, kun ajast´eroaa sen retki, taivasta tapaa siipi sen. (Pär Lagerkvist)

Säkeitä vanhemmille

82. Aina valvoit vaivan nähden, muill´ett´ilo, onni ois. Ensi murhe emon (isän) tähden meill´on mentyäsi pois. (O. Manninen)

83. Pois murheet, huolet raukeaa, kun taivaan portit aukeaa.

84. On taivaan riemu rikkaampi, tuhansin kerroin kirkkaampi kuin aavistaakaan voimme.

85. Sai lohduttajan luona hän lepovalkaman, kun lepää pieni vuona povella kaitsijan. (O. Manninen)

86. Sammui loiste silmien valon, taukosi sykintä sydämen jalon, herposi käsi suttava, antava, rakkaus kaikkien kuormia kantava. Päivän paiste muistoillesi.

87. Hiljaa tarttui käsi Herran käteen väsyneen. Hiljaa siirtyi sielu lepoon iäiseen.

88. Hymy hyytyi, silmä sammui, pois kulki kultainen elämä. (Eino Leino)

89. Kaunis on kuunnella kutsua luojan, nukkua pois, kun jo uupunut on.

90. Vain heille on annettu levonmaa, kuin kehto se heitä keinuttaa, ikisuvista talviin, keväisiin ne haihtuvat vuosien kierroksiin.

91. Suuri oppaamme tuntevi kyllä joka ikisen askeleen. Hänen kätensä meillä on yllä, kun kutsuvi kirkkauteen.

92. Kun pitkän elämän elää saa voi rauhassa nukahtaa. Kun kaikki on valmista, tehty työ on edessä rauhaisa yö.

93. Ei tunnut tuska, ei vaiva mainen, on rauha sydämessä kärsinee.

94. Helppo on maata päivätön tehnee, rauha on palkka raatajan parhain. (Eino Leino)

95. Itsesi uhrasit, kaikkesi annoit, hellien meitä vaalit ja kannoit.

96. Päätyi pitkä kaari elon, väsynyt on saanut levon. Nuku unta rauhaisaa.

97. Olit aina niin hyvä ja auttavainen, oli sydämes jalompi kultaa.

98. Täyttyi määrä päivien, joutui päivä iltaan. Kääntyi katse taivaan kaarisiltaan.

99. Nuku rauhassa Äiti (isä) kulta tyyntä on Tuonen mailla.

100. Siunattu olkohon, äiti (isä), sun tiesi siunattu matkasi viimeinen.

101. Tähtien tuikkiessa katseen mä nään. Se kulkijan tiellä on lohtuna se lämmittää hyytävän sään. (R. Helismaa)

102. Pois päivä meiltä kulki, yö tummaan helmaan sulki. Vaan valo kirkas, toinen tuo armon aurinkoinen valaisee yönkin loistollaan.

103. Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet; ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet.

Lapsille ja nuorille

104. Ei ollut lapsonen tänne luotu maailman virtojen vietäviin, vain taivaan lainaksi maille suotu, ja siksi muuttikin taivaisiin.

105. Hetken leikit, lapsi pieni, kera veikon, siskojen. Hetken tunsit maiset tuskat, pääsit ikionnehen.

106. Hän oli taimi sun tarhassas ja varten taivasta luotu.

107. Jumala, katso pienen karitsasi puoleen, kun uupunein käsin sen sinulle ojennamme! (Elina Vaara)

108. Niin lähdit, enkeli kultainen, luo taivaan omien enkelten.

109. Tuonen lehto, öinen lehto, siell´on hieno hietakehto, sinnepä lapseni saatan. (Aleksis Kivi)

110. Nyt Herran yrttitarhaan sä muutit lapsonen, sait onnen osan parhaan ja suojan suloisen.

111. Näin taimen otti varhain pois Herra taltehen. Hän mailla taivaan tarhain on lilja valkoinen. (Z. Topelius)

112. Oli iloa täynnä ne päivät, jotka luonamme viivyit. Sun leikkisi kesken jäivät, pois taivaan pihoille siirryit.

113. On tuonelan lehdossa rauhaisaa siellä lapseni uupunut uinahtaa, sinne yllä ei myrskyt maailman eikä häiritse rauhaa nukkuvan.

114. Varhain luotamme lähdit täältä, et kestänyt myrskyjä maailman. Nyt isän ylhäisen luona siellä, on sulla aartehet taivahan.

Säkeitä vanhemmille

82. Aina valvoit vaivan nähden, muill´ett´ilo, onni ois. Ensi murhe emon (isän) tähden meill´on mentyäsi pois. (O. Manninen)

83. Pois murheet, huolet raukeaa, kun taivaan portit aukeaa.

84. On taivaan riemu rikkaampi, tuhansin kerroin kirkkaampi kuin aavistaakaan voimme.

85. Sai lohduttajan luona hän lepovalkaman, kun lepää pieni vuona povella kaitsijan. (O. Manninen)

86. Sammui loiste silmien valon, taukosi sykintä sydämen jalon, herposi käsi suttava, antava, rakkaus kaikkien kuormia kantava. Päivän paiste muistoillesi.

87. Hiljaa tarttui käsi Herran käteen väsyneen. Hiljaa siirtyi sielu lepoon iäiseen.

88. Hymy hyytyi, silmä sammui, pois kulki kultainen elämä. (Eino Leino)

89. Kaunis on kuunnella kutsua luojan, nukkua pois, kun jo uupunut on.

90. Vain heille on annettu levonmaa, kuin kehto se heitä keinuttaa, ikisuvista talviin, keväisiin ne haihtuvat vuosien kierroksiin.

91. Suuri oppaamme tuntevi kyllä joka ikisen askeleen. Hänen kätensä meillä on yllä, kun kutsuvi kirkkauteen.

92. Kun pitkän elämän elää saa voi rauhassa nukahtaa. Kun kaikki on valmista, tehty työ on edessä rauhaisa yö.

93. Ei tunnut tuska, ei vaiva mainen, on rauha sydämessä kärsinee.

94. Helppo on maata päivätön tehnee, rauha on palkka raatajan parhain. (Eino Leino)

95. Itsesi uhrasit, kaikkesi annoit, hellien meitä vaalit ja kannoit.

96. Päätyi pitkä kaari elon, väsynyt on saanut levon. Nuku unta rauhaisaa.

97. Olit aina niin hyvä ja auttavainen, oli sydämes jalompi kultaa.

98. Täyttyi määrä päivien, joutui päivä iltaan. Kääntyi katse taivaan kaarisiltaan.

99. Nuku rauhassa Äiti (isä) kulta tyyntä on Tuonen mailla.

100. Siunattu olkohon, äiti (isä), sun tiesi siunattu matkasi viimeinen.

101. Tähtien tuikkiessa katseen mä nään. Se kulkijan tiellä on lohtuna se lämmittää hyytävän sään. (R. Helismaa)

102. Pois päivä meiltä kulki, yö tummaan helmaan sulki. Vaan valo kirkas, toinen tuo armon aurinkoinen valaisee yönkin loistollaan.

103. Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet; ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet.

Lapsille ja nuorille

104. Ei ollut lapsonen tänne luotu maailman virtojen vietäviin, vain taivaan lainaksi maille suotu, ja siksi muuttikin taivaisiin.

105. Hetken leikit, lapsi pieni, kera veikon, siskojen. Hetken tunsit maiset tuskat, pääsit ikionnehen.

106. Hän oli taimi sun tarhassas ja varten taivasta luotu.

107. Jumala, katso pienen karitsasi puoleen, kun uupunein käsin sen sinulle ojennamme! (Elina Vaara)

108. Niin lähdit, enkeli kultainen, luo taivaan omien enkelten.

109. Tuonen lehto, öinen lehto, siell´on hieno hietakehto, sinnepä lapseni saatan. (Aleksis Kivi)

110. Nyt Herran yrttitarhaan sä muutit lapsonen, sait onnen osan parhaan ja suojan suloisen.

111. Näin taimen otti varhain pois Herra taltehen. Hän mailla taivaan tarhain on lilja valkoinen. (Z. Topelius)

112. Oli iloa täynnä ne päivät, jotka luonamme viivyit. Sun leikkisi kesken jäivät, pois taivaan pihoille siirryit.

113. On tuonelan lehdossa rauhaisaa siellä lapseni uupunut uinahtaa, sinne yllä ei myrskyt maailman eikä häiritse rauhaa nukkuvan.

114. Varhain luotamme lähdit täältä, et kestänyt myrskyjä maailman. Nyt isän ylhäisen luona siellä, on sulla aartehet taivahan.

Sekalaisia säkeitä

115. Hellästi, varovasti heittäkää multaa, Isän (äidin) arkulle, siellä on kultaa.

116. Kädet ahkerat vuoksemme uurastaneet, lepoon iäiseen ovat vaipuneet.

117. Sinä ansaitset kiitokset kauneimmat, ikilevon pyhän ja rauhaisan.

118. Sä nukuit. Sinut kannoin mä valoon korkeaan.

119. Sun Jumalalle annoimme – emme multaan kirkkomaan.

120. Niin lyhyt oli onnemme latu, niin kaunis kuin kaunein satu vain muistot ja rakkaus jäljellä on ja rakkaus sammumaton.

121. Hetkenä illan keväisen hiljeni sydän kultainen. Lähtösi vaikeaa kestää on, surumme suuri ja sanaton. Lohtuna muistot rakkaat.

122. Murtuu elon siteet, kaikki häviää. Muiston kauniit kiteet, vain pysyviksi jää.

123. Kun ikuisuuden kutsu soi, ei ihmiskäsi mitään voi.

124. Päivät kirkkaat, päivät kyyneleiset siunaa Herra.

125. Elämä ja kuolema ovat yhtä. Niin kuin joki ja meri ovat yhtä.

126. Tyynesti kestit tuskien taakan, uuvuit, kun sairaus voimasi vei.

127. Kun käy kuolemaan. Rauhaan silloin mennä saan.

128. Kaikk’ on niin hiljaa mun ympärilläin kaikk’ on niin hellää ja hyvää. Kukat suuret mun aukeavat sydämessäin ja tuoksuvat rauhaa syvää.

129. Koskaan en vois palkita mitä sulta saanut oon. Herra kerran taivaassa rakkautes palkitkoon.

130. Ylitse kaikkien kyynelien tuhat muistoa meitä lohduttaa. Ne tallessa päivien menneiden – tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.

131. Askeleet pienet arkana käy, missä on pappa, ei pappaa näy.

132. Ylistys, kiitos iäinen Karitsa, nyt jo sulle, kunnia suuri, riemuinen, kun portti aukes mulle.

133. Me tiedämme, sinun on parempi näin. Kivut poissa, tuskat takana päin. Suo anteeksi silti kyyneleet nää, ne rakkautta on ja ikävää.

134. Niin äkkiä lähdit luotamme pois, on niin kuin unta se vieläkin ois. Ei läheinen arvaa, ei silmä nää, miten lähellä onkaan määränpää. Joka päivä voi olla viimeinen, joka hyvästijättö ikuinen.

135. Suru on suuri, on kyyneleitä, mummu loistathan meille tähtenä Taivaan.

136. Jäi tyhjäksi polkusi kotimme tiellä, voi miten toivoimme sinun toipuvan vielä. Mutta et jaksanut enää kestää, sun lähtöäs emme voineet estää.

137. Ei auttanut apu maallinen, ei rakkaus, rukous läheisten. Itkien kaipaamme hiljaa.

138. Ei pihalla enää kulkijaa, vain kodissa muistot asustaa. Me katsomme jälkiä kättesi töiden. Kiittäen, kaivaten, ikävöiden.

139. Taivaan isän huomassa, enkeleiden helmassa, lepää pappa rauhassa.

140. Ei ollut lapsonen tänne luotu maailman virtojen vietäviin, vain taivaan lainaksi meille suotu, ja siksi muuttikin taivaisiin.

141. Ei elämä pääty kuolemaan, vaan vaihtuu uuteen parempaan.

142. Jäi ahkera työsi muistoksi meille, hyvän sydämesi ohjeet elämän teille. Sä aina muistit ja huolta kannoit, et paljon pyytänyt, vaan kaikkesi annoit.

143. Kesäiset puut humiskaa hiljaa, haudalla nukkujan. Hän lähti kauneimmillaan kun kesä kukkaan aukes.

144. Elon illan myötä sun matkas päättyi ja uneen uuvutti väsyneen. Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen on rauha sydämessä nukkuneen.

145. Kun Luoja niittää kypsää viljaa, ovat tähkät viljan aitoa kultaa. Kimallus tähkien taivaalla tähtinä loistaa, valaisten meille tietä kohti Luojan puutarhaa.

146. Hän kutsuu luokseen, ken vaivoin taakkaa kantaa. Hän väsynyttä virvoittaa, Hän armahtaa ja rauhansa hän antaa.

147. Kun Luojamme niittää kypsää viljaa ja noutaa matkaajan väsyneen, kun sydän lämpöinen sammuu hiljaa, oisko aihetta muuhun kuin kiitokseen.

148. Niin väsyneenä loppumatkan kuljit, uneen rauhaisaan sä silmäsi suljit. Ei yllättäen, mutta äkkiä kuitenkin, hiljeni sydän kultainen. Muisto kaunis voimaa antaa, Surun raskaan hiljaa kantaa.